Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie (WSOY: 2002)

Juoksuhaudantie ei nimestään huolimatta ole sotaromaani - ainakaan sotaromaanin perinteisessä merkityksessä. Kirja kertoo tavallisesta Matti Virtasesta, joka päättää hankkia talon ja perheensa takaisin hyvin epätavallisin keinoin.

Virtasen taistelu alkaa yhdestä lyönnistä, joka kolahtaa hänen vaimonsa, Helenan, poskeen. Vaimo saa tarpeekseen, pakkaa tavaransa ja pariskunnan yhteisen tyttären ja muuttaa ystävänsä Sirkun luo. Tämä aloittaa Matin taistelun, tapahtumaketjun, jonka päämäärä tuntuu olevan tärkempi kuin itse matka: Matti nimittäin haluaa  omakotitalon keinoja säästämättä. Hän arvelee, että täyttämällä viimein vaimonsa pitkäaikaisen unelman omasta talosta, hän saa tämän takaisin. Kirja on täynnä toinen toistaan hullumpia tapahtumia Matin matkasta kohti (rintamamies)talollista. Tapahtumat etenevät maanisesti kuin Virtasen juoksulenkki kohti sykähdyttävää loppuratkaisua, jossa kotirintamamies käy viimeisen taistelunsa.

Matti Virtanen kuvaa itseään kotirintamamieheksi. Kotonaan Virtanen toimiikin etulinjassa: olipa kyse sitten  makaronilaatikon teosta, pullan leipomisesta tai erikoisleivonnaisten valmistuksesta. Virtasen hahmo on ihastuttava ja vihastuttava: toisaalta hän on tarkka ruoanlaittofriikki, joka tekee ruokaa rakkaudella, hän on myös himojuoksija ja urheilija, joka tarkkailee sykettään joka tilanteessa. Virtasen toinen puoli on kuitenkin vähemmän terveellinen parveketupakoitsija, joka tupakoinnillaan on saattaa naapurinsa hulluuden pattaalle. Virtasen hahmossa on ihailtavaa tavoittelleen omistautumista: hän tekee, mitä on päättänyt, eikä hän kaihda keinoja - jotka kieltämättä ovat hyvinkin kekseliäitä. Hän aikoo saada haluamansa.

Teoksessa on toinen toistaan kiinnostavampia hahmoja. Virtasen lisäksi mieleen jää erityisesti kiinteistönvalittäjä Kesämaa, joka tuo hienhajuiset kainalonsa ja kesän kuumuuden kostuttaman kauluspaitansa lukijan iholle. Kesämaa on prototyyppinen kiinteistönvälittäjä, joka myy tarvittaessa vaikka mummonsa tuhkauurnan, jos hinnasta sovitaan - ja siitähän sovitaan. Kesämaa on ihmissuhteissaan pieni sika, joka kuitenkin haluaa säilyttää kulissinsa pystyssä keinolla millä hyvänsä.

Kokonaisuutena teos oli mieleenpainuva ja elävä todiste jälleen Hotakaisen elinvoimaisesta ajatusmaailmasta ja kielestä. Hotakaisen pureva huumori ja terävät havainnot ihmisistä ja inhimillisyydestä jäävät pilkahtelemaan lukijan aivoihin vielä pitkäksi aikaa viimeisen sivun loppuunsaattelun jälkeenkin.

Teos on täynnä sotasymboliikkaa, isänmaallisuutta ja suomalaisuutyypillisyyksien korostamista. Romaani ei pelkästään tarjoa mania-Matin tarinaa, vaan se antaa mahdollisuuden myös syvemmille suomalaisuustulkinnoille. Haastan itseni lukemaan teoksen jossain vaiheessa vielä uudelleen. Tällöin aion ottaa näkökulmakseni sota- ja Suomi-viitteet, joita jo yksi pikainen lukukerta nosti vaivatta esille.